Toukokuun kirjaksi kirjapiiri päätti ottaa Liane Moriartyn ”Nainen joka unohti”. Koko lukupiiri piti kirjaa mukaansa tempaavana lukukirjana, ja pohdimmekin onko tämä ns. ’mom lit’in ilmentymä, kun päähenkilö on jo naimissa ja perheellinen, kun lukija heitetään kirjan sisuksiin.
Elämä tapahtui.
Kirjan lähtökohta, jonka jo otsikko kertoo, on unohtaminen – ja toisaalta muistaminen, miten menetetyn elämän saa kudottua takaisin. Kirjan päähenkilö Alicen tarina purkautuu pieninä vihjeinä kun hän aivan kirjan alussa menettää muistinsa ja sitten alkaa kokoamaan muististaan kadonneita vuosia lähipiirin kanssa pidettyjen keskustelujen ja muistiin ilmestyvien välähdysten kautta. Elämä tuntuukin muodostavan syklin nuoren Alicen ja kokeneemman Alicen elämässä.
Joissakin kohdissa tuntui, että hyppäys nyky-Alicen ja nuoremman Alicen kohtaloissa oli epäuskottava, mutta toisaalta kirjassa ovelasti johdateltiin sitä, kuinka pieniltä tuntuvat yksityiskohdat, suurten draamojen lisäksi kutovat elämänkaarta ja muokkaavat ihmistä suuntaan sun toiseen, mitä itsekän ei välttämättä odottaisi. Kotiäidistä voi tulla yhteisön voimahahmo, kotikeskeisestä ulospäinsuuntautunut jne.
Kirja oli myös naisten tarina, hiukan kuten aiemmin luettu Tahitin tyttäret – tällä kertaa oltiin Australiassa, mutta ytimessä kuitenkin yksi perhe, yksi suku ja ystävät jotka kaikki tulivat Alicen mukana tutuiksi. Jokaisella naisihmisellä oli kaikilla oma pulmansa, lapsettomuudesta, elämään lapsien kanssa ja erilaisissa suhdetilanteissa. Tulipa kirjapiirissä mieleen, että kävikö kirjailija läpi listaa, jossa jokaisella hahmolla oli jokin hänet määrittävä Suuri Ongelma, joka toimisi omalta osaltaan Alicen tarinan kaikupohjana.
Toisaalta kirjapiirissä kyllä pisti silmään se, että kaikkien kirjan naisten elämässä tavoitteena oli saada mies elämäänsä, mikä menee hieman chick-litin perinteisen kaavan mukaan. Ylipäätään mieshahmojen motiiveja avattiin paljon lyhyemmin, he olivat työtätekeviä perheen tukijoita, mutta eivät välttämättä perheen pää. Vaikka perhekuvauksissa olikin laajennettu perhe, isovanhemmista lähtien, niin muu yhteisö jäi hiukan ohuemmaksi, vaikka koulussa sattuneet tapahtumat olivatkin välillä keskiössä.
Kirjassa oli kiinnostavaa myös erityyppiset tekstit, joilla juonta kuljetettiin eteenpäin. Ydinkertomuksen lisäksi, yksi sivuhenkilöstä bloggasi, jota oli myös kirjaan lisätty erinäköisellä tyylillä ja toinen kirjoitti aamusivuja tai muuta analyysiä elämästään terapeutilleen, jotka kirjailija paljasti lukijalle. Hyvä tehokeino, joka toimi hyvin ja antoi sivuhenkilöille oman äänen, jolla heidän persoonallisuutensa tuli ilmi. Tämä lukukirja voisi olla kiinnostava elokuvana tai sarjana, koska henkilöhahmoilla oli kaikilla uskottava, vaikka ehkä stereotyyppinen ongelmansa, johon eri henkilöt pystyivät vaikuttamaan.
—
Hyvää kesää! Lukupiiri keskittyy kesän viettoon ja syksyllä jatketaan Atwoodin Oryx ja Clarke kirjan parissa! Kirjavinkkejä voi laittaa viestilomakkeella tai kommentoimalla.
Mikkelin yliopistokeskus/lukupiiri 